Lego

Se oli maailman paras kaivuri. Siinä oli etukuormaaja, takakauha ja jopa tukijalat. Se oli keltainen ja musta. Se oli vain maailman paras. Naapurilla oli semmoinen oikeasti. Olin halunnut sitä pitkään. Olin tainnut juonnitella asiasta usemman kerran, koska minun piti luvata äidille, etten sitä kinuaisi. Lupasin, koska sehän on vain yksi lego-paketti. Oli kesä. Isä ei ollut vielä lomalla, joten olin kotona äidin kanssa kahden. Lähdimme kyläkauppaan ostoksille. Miksi? En tiedä. Matkaa kaupalle on ehkä puoli kilometriä. Matka käsittää pihalta poistuvan tien valtatielle. Valtatietä pitää jatkaa seuraavalle linja-autopysäkille. Siitä kääntyykin "vanha" tie kohti kauppaa. Kauppa on vihreä osuuskunnan rakennus. Kauppaan pitää kiivetä kolme jykevää betoniaskelmaa. Ovesta oikealla on pari penkkiä, jossa kyläkäiset istuvat isojen ikkunoiden edessä "juoruamassa". Oikealla perälllä on tilan kattava tiski. Vasemmalla on parissa rivissä hyllyjä. Yhdellä hyllyä on se maailman paras kaivinkone. Se mistä lupasit äidille, ettet järjestä kohtausta. Etkä haluakaan, mutta se kaivuri on vain maailman paras. Etkö millään voisi saada sitä? Pitkän tiskin edessä oleva kauppiasrouva on jo lyönyt isoon harmaaseen kassakoneeseen kaikki ostokset. Kysyt äidiltä, voisitko saada tuon lego-paketin, jossa on maailman paras kaivuri. Äiti sanoo EI; "mehän puhuimme tästä kotona!" Sinulla tulee itku silmään. Mutta kun minä haluaisin tuon kaivurin! Minä oikeasti haluaisin tuon kaivurin. Minä en ikinä halua mitään muuta, kuin tuon kaivurin1 Myyjä hymyilee tiskin takana ymmärtäväisesti. Äiti suuttuu! Minä niin haluaisin tuon kaivurin.