Novellium vol I

On klassinen suvivirren veisuun aika. Tai olisi, jos semmoinen veisattaisiin. Onneksi peruskoulun päättötodistuksen saa koulun päättäjäisjuhlissa ilmankin. On kuuma alkukesän kesäpäivä. Aurinko paistaa, ruoho alkaa vihertämään, koivuihin alkaa ilmestymään hiirenkorvat odottamaan sadetta ja lämpöä. Tuota hetkeä, jolloin kaikki koivut päättävät yhdellä kertaa päästää kaiken sen tuoreen vihreyden esille kesän merkiksi.

Aamulla linja-autoa bussipysäkillä odottaessa ilma oli vielä hieman viileää. Pyhähousuissa ja lyhythihaisessa paidassa sait muutamia vilunväristyksiä. Nyt on jo lämmennyt niin, että istuessa koulun liikuntasalissa oranssisella muovituolilla ahterisi ja kainalosi hikoavat epämiellyttävästi. Salissa on tungosta, kun kaikki koulun lähes 700 oppilasta ahtautuvat nuihin pitkiin riveihin järjestettyihin tuoliriveihin. Mielenkiintoinen keksintö tuokin, laittaa viisi tai kuusi oranssista muovituolia aina yhteen metalliseen kehikkoon kiinni. Keskelle salin pitkittäistä sivua, pukuhuoneiden ovien puoleiselle seinälle, on tehty korotettu lava. Salissa vallitsee normaali massatapahtuman puheensorina, joka koostuu lukemattomista erilaisista salissa käytävistä keskusteluista.

Koulussa kaikilla on vähintäänkin normaalia hienommat vaatteet päällä. Osalla jopa hienot juhlapuvut, lähinnä opettajilla ja tytöillä - nuilla kiinnostavilla, viehättävillä, mielikuvitusta ruokkivilla, mutta erittäin mystisillä, hieman jopa pelottavilla otuksilla. Opettajat puhelevat keskenään lavalla heille varatuilla istumapaikoilla keskenään. Korkealla liikuntasalin seinällä oleva kello käy hitaasti kohti hetkeä, jolloin juhlan pitäisi alkaa. Luvassa on muutamia maailmaa syleileviä puheita, joissa on tietenkin ylistystä, kiitosta, onnentoivotuksia, pari latteutta ja huumoria joko tahallisesti tai vahingossa. Oppilaskunnan edustajat saavat oman osuutensa. On muutama ohjelmanumero oppilaiden toimesta ja tietysti parhaille jaetaan stipendit. Sinä et kuulu heihin, vaikka koulumenestyksesi onkin varsin hyvä.

Varsinaiset todistukset jaetaan teidän ryhmänohjaajan luokassa. Luokka on näin ollen koossa viimeistä kertaa. Todistukset halausten kera jaetaan luokanvalvojan toimesta tutussa aakkosjärjestyksessä. Luokassakin on kuuma. Muutamassa pienestä takana olevasta ikkunasta tulvii valoa. Miksi nämä ensimmäiset kuumat kesäpäivät ovatkin aina niin tuskastuttavia istua luokassa paikoillaan? Kaikki ovat rauhattomia, mutta pian on tullut jäähyväisten aika. Onnea kaikille tulevaisuuteen, minne ikinä kukin suuntaa. Yhteyshaun tulokset tulevat joskus kesällä. Et ole hakennut muuta kuin lukioon, mutta toisaalta olet varma sinne pääsystä. Todistuksesi keskiarvo on 8,6, joka mielestäsi vähintäänkin kohtuullinen. Päättötodistuksessa komeilee viisi arvosanaa 10. Huolellisuus ja käytös on yksi näistä, josta olet ylpeä. Pari muuta on mielestäsi mukavan opettajan hyväntahtoisuuden osoitus ja lahja eteenpäin. Huonoimmat numerot ovat tietysti liikunnasta ja kuvaamataidoista; molemmat seiskoja. Nekin opettajien osittaisia armopullia. Voisivat olla huonompiakin. Tai sitten parempia, jos arvosana annettaisiin sinun osaamisesi ja yrittämisese perusteella, niin kuin kuulema kuuluisi. Eikä vertaamalla sinua muihin luokkalaisiin.

Viimeiset sanat luokanohjaajalta. Nousette viimeistä kertaa ylös nuista kuluneista pulpeteista, joissa ei ole kuin kansilevy. Poistutte yläkerran käytävään, käytävää pitkin portaisiin ja siitä alakerran isoon aulatilaan. Aulassa on paljon liikettä. Muutkin luokanvalvojat ovat saaneet todistukset jaettua ja päästäneet oppilaansa pois peruskoulusta. Vertailetta kavereidenne kanssa todistuksia. Parhaalla kaverillasi on luonnollisesti sinua parempi todistus, kuten aina on ollut. Etkä tunne siitä kateutta. Hän lukenut kokeisiin ja oikeasti opiskellut. Sinä et ole lukenut, kuin ruotsin sanoja. Lukeminen kokeisiin ei vain ikinä ole ollut sinun juttusi. Olet mennyt tunnilla oppimasi mukaan. Sinulla on äärettömän hyvä muisti ja omaksut helposti sinulle kerrottuja asioita. Luetut asiat eivät sinulla jää mieleen. Tunnet mielihyvää päätöksestäsi alkaa lukemaan ruotsin sanoja. Opettajasi tenttasi oppikirjan takaa sanastosta joka tunnin alku yhden aukeaman. Ymmärsit hänen ehkä vaativan paljon, mutta tarkoittavan hyvää. Teit tietoisen päätöksen lähteä tuohon mukaan. Mieltä lämmitti opettajan talvella esittämä toteamus tunnilla kaikkien kuullen, että hän on huomannut sinun alkaneen lukea sanoja. Vanhempainillassa samainen opettaja oli sinua kaikille vanhimmelle kehunut. Sinulla oli aina läksyt tehtynä. Niinhän sinulla toki olikin. Teit läksyt aina heti koulusta tultua olohuoneen pöydällä. Ei se ruotsinkielen numeroa koulutodistukseesi nostanut, mutta arvelet tästä olevan lukiossa hyötyä.

Kyselette vielä toisiltanne, mihin kouluihin he ovat hakeneet. Moni kavereistasi on hakeutunut sinun laillasi lukioon. Tämä ei sinänsä ole yllättävää. Kävelet yläasteen etuovista ulos asfalttipihalle aurinkoon ja lämpöön. Puristat varovasti saamaasi päästötodistusta kädessäsi. Yrität pitää siitä lujasti kiinni, olla taittamatta ja ruttaamatta sitä. Samalla yrität pitää paperia kädessäsi niin, ettei siihen tarttuisi hikeä kämmenistäsi. Pihaa ei ole vielä putsattu talven hiekoituksesta ja pihalle heitetty kivimurska pölisee kovasti. Lievä tuuli on vielä kylmä ja muistuttaa, ettei vielä ole täysi kesä. Siellä täällä on vielä pieniä suikaleita lunta ja jäätä, jotka sulavat koko ajan. Nuista tummista, sotkuisista lumitenkaleista valuu pieniä puroja ojiin ja lammikoihin. Kävelet pihan poikki, kierrät uuden puolen koulurakennuksesta ja menet odottamaan linja-autoa tutulle paikallesi.

Kauaa ei tarvitse odottaa, kun tutut paikallisen liikennöintiyrityksen punamustat linja-autot kurvaavat paikalle poimien tutuista paikoista tiettyyn suuntaan menevät oppilaat kyytiin. Yhteen suuntaan liikennöitsee eri yritys. He käyttävät sinioranssisia autoja. Nouset melko täyteen autoon, mutta löydät vapaan istumapaikan. Saat istua penkillä yksin. Auto on poiminut kyytiin oppilaat myös läheiseltä ala-asteelta. Istuupa autossa muutama kylällä kaupassa käynyt eläkeläinekin. Tunnet heistä osan ja tiedät millä pysäkeille he jäävät pois. Auto ajaa sulavasti pois keskustasta. Alkumatka sujuu aina jouhevasti, koska ensimmäiset kyydistä pois jäävät asuvat melkein kymmenen kilometrin päässä keskustasta. Ensimmäisellä pysäkillä jää pois paljon kesälomille säntääviä koululaisia ja muutama eläkeläinen. Ensimmäiset poistuvat autosta reippaasti mukavan, mutta topakan naispuolisen kuskin hokiessa tuttua mantraansta:” heippa heipa heipa heiiippa” venyttäen viimeistä heippaa. Eläkeläiset poistuvat autosta hitaasti ja varovaisesti nuorien perään kantaen heille painavia kauppakasseja.

Seuraavalla pysäkillä jää pois vain muutama ja sitten tuleekin sinun pysäkkisi vuoro. Et kerkeä painaa pysähdy-painiketta. Naapurissa asuva, sinua vanhempi tyttö on kerennyt tehdä sen ensin. Toivotat mukavalle kuskille heipat, astut linja-autosta alas ja jäät pysäkille odottamaan auton jatkavan matkaansa. Jälkeen jää dieselin katku, joka sekoittuu hiekanpölyyn. Maantiellä menee muutamia autoja. Katsot taaksesi ja näet naapurissa asuvan tytön kävelevän kotiansa kohti. Hän asuu toisen tien varressa kuin sinä. Hän vaikuttaa iloiselta ja huolettomalta. Miltähän semmoinen huoleton ja helppo elämä mahtaa tuntua?, mietit. Lähdet kävelemään tien reunaa pitkin eteenpäin. Kotiliittymäsi on vähän matkan päässä edessä päin. Maantien reuna, siinä missä asfaltti loppuu, on pehmeää. Katselet tien luiskaa, joka on viistetty maantien raviin. Ojassa on vielä lumipaakkuja. Luiska on likaisen harmaa hiekanpölystä ja pakokaasuista. Siellä täällä näkyy joitakin roskia. Sulanut lumi paljastaa kaiken töryn ja saastan hetkeksi. Hetkeksi ennen kuin vihreä heinikkö sen jälleen kätkee alleen. Tien ali kulkee oja. Sama oja on kotisi tontin rajaoja. Ojassa virtaa vielä kovasti vettä. Keväällä oja oli tulvinut yli äyräiden, mutta nyt vedenpinta on jo tasoittunut.

Edessä tien toisella puolella näkyy kotisi tieliittymä. Liittymän päässä on kolmen punaisen postilaatikon rivi. Laatikot ovat kiinnitetty violetiksi maalattuun puiseen telineeseen. Et koskaan ole tiennyt, kuka tuon värin on valinnut tai miksi. Mutta aika mauton se on. Isoisäsi vanha talo on ihan maantien vieressä. Pieni vihreä kaksi ikkunainen mökki. Piha on perinteisesti suljettu neliönmuotoon rakennetuilla piharakennuksilla. Pihatien varressa tiensuuntaisesti on keltainen ulkosauna. Rakennuksessa on keskellä myös pieni huone. Sinun muistin aikana sitä ei ole kukaan käyttänyt. Toisessa päädyssä on puuliiteri. Pihatiestä pois päin, pihan perällä, on vanha, harmaa hirsinen navetta. Lehmiä siellä ei ole sinun muistinaikana ollut. Tienpuoleisessa päädyssä on toinen puuliiteri. Liiterin ja navetan välissä on ulkovessa. Navetan katto on osittain hajonnut. Siinä on sekaisin pärettä, ilmeisesti apulantasäkeistä otettuja muoveja ja huopaa. Navetta on ollut aina jotekin mystinen leikkipaikka. Ehkä siksi, että siellä sisällä on kaikenlaista vanhaa maataloudesta jäänyttä esineistöä. Navetan jatkeena on korkeampi keltainen heinälato. Pellolle aukeava sivu pihapiiristä on muuten avoin, mutta keskelle on rakennettu pieni vaja. Sekin yllättäen keltainen. Isoisä säilyttää siellä polkupyöriä. Itse piha on pelkästään nurmikkoa. Isoisälläsi ei ole autoa, joten mökin eteen johtava liittymä on nurmen peitossa.

Katsot, ettei tiellä tule autoja ja ylität kovan, urille kuluneen, haalistuneen asfaltin. Kävelet soratielle ja postilaatikolle. Irtonainen sora rahisee kenkiesi alla. Postia ei ole joko tullut tai se on jo haettu. Huomaat hopeisen auton ja itsetehdyn vihreän peräkärryn isoisäsi pihassa. Ilmeisesti setäsi on tullut käymään. Hyvään mieleesi alkaa ilmestyä säröjä. Koulutodistuksesi on hyvä ja kesäloma on edessä. Kesäpäiväkin on kaunis ja lämmin. Sukulaisiasi käymässä kylässä. Silti mieltä alkaa varjostamaan, mitä kotona odottaa. Se on kuin taivaanrannassa näkyvä myrsky. Näet vanhemman serkkusi ja setäsi isoisäsi pihalla. Poikkeat pihatieltä heidän luokseen juttelemaan. Samalla kotoasi korviisi kantautuu isolla pauhaava musiikki. Tämä ei ole hyvä enne.

Setäsi ja serkkusi ottavat sinut ystävällisesti vastaan. He kyselevät koulusta ja jatkosuunnitelmistasi. Katsovat todistustasi ja kehuvat numeroita. Keskustelu on ystävällistä, mutta hieman vaivautunutta. Kaikki kuulevat kotoasi kantautuvan musiikin. Mietit ovatko setäsi ja serkkusi käyneet teillä kylässä vai eivätkö ole kehdanneet. Isoisäsi on sisällä mökissään. Varmaankin levähtämässä. Et oikeastaan haluasi mennä kotiisi, mutta pakkohan se on. Tiedät jo nyt varmaksi, että juuri työkyvyttömyyseläkkeelle jollakin ihmekonstilla itsensä keplotellut isäsi on humalassa. Se on ainakin jo tässä vaiheessa varmaan. Ryyppäämistä on jatkunut oikeastaan siitä asti, kun isäsi pääsi eläkkeelle. Eli nyt noin reilun puolen vuoden verran. Kysymys onkin enää siitä, missä vaiheessa humalatilaa isäsi on. Jos juominen on aloitettu heti kohta kouluun lähdettyäsi, niin energiatasot taivat olla korkeimmillaan. Olet varma että kotonasi vähintääkin jo riidellään. Isäsi syyttää äitiäsi kaikenlaisesta, huoraamisesta ja häntä muuten väärin kohtelusta. Jos vielä ei ole löyty, niin kohta varmasti lyödään. Useammatkin äidin silmälasit ovat vääntyneet. Epäilet uskooko tutuistakaan kukaan, että äidille sattuu aina liiteristä pannuhuoneeseen puita kantaessa klapi tippumaan silmäkulmaan. Siitä syystä aina mustasilmä.

Poistut isoisäsi pihasta ja jatkat kävelyä - oikeastaan tässä vaiheessa maleskelua - kohti kotiasi. Hieman isoisäsi navetan jälkeen kääntyy kotipihaasi menevä pihatie. Pihatie on kapea, vanhan lehmihaan läpi suoraan menevä tie. Tien perällä odottaa tien suuntaisesti rakennettu punainen tiilitalo, jossa on vihreäksi maalattu peltikatto. Potkit kiviä kävellessäsi. Matka tuntuu pitkältä ja talosta kantautuvat äänet voimistuvat. Epäilet setäsi ja serkkusi käyneen ovella kääntymässä ja lähteneen takaisin. Olivat huomanneet isäsi olevan humalassa ja hänen riidanhaluisen mielentilansa. Ainoat ihmiset, jotka tätä eivät voi vältellä, ovat sinä ja äitisi. Oikeastaan sinua pelottaa mennä sisälle taloon. Mutta sinun täytyy. Osittain äitisikin takia. Ehkä läsnäolosi estää isääsi hakkaamasta äitiäsi liikaa. Vaikkakin hakkaamisen tiheys ja voima on vain lisääntynyt kuluvan kevään aikana. Isäsi käydessä töissä sitä tapahtui vain viikonloppuisin. Yleensä perjantaina ja lauantaina saitte olla varuillanne ja valmiina lähtemään karkuun. Nykyään tuota tapahtuu myös viikolla. Ensin kehutaan, sitten haastetaan riitaa, riidellään ja haukutaan. Sitten lyödään. Lopuksi joko sammutaan tai lähdetään taksilla kylälle kapakkaan. Tämä siis jos käy hyvin. Jos käy huonosti, luoja tietää mitä juoppohullun isäsi hullunkiiltoisten silmien taakse putkahtaa mieleen. Yleensä joko heilutaan puukolla tai kaivetaan metsästysase esille. Sitten ollaankin tappamassa joko joku naapuri tai joku isääsi mukamas jotenkin loukannut henkilö tai sitten sinut, äitisi ja koirat.