Elämättämyys

Se oli maailman paras kaivuri. Siinä oli etukuormaaja, takakauha ja jopa tukijalat. Se oli keltainen ja musta. Se oli vain maailman paras. Naapurilla oli semmoinen oikeasti. Olin halunnut sitä pitkään. Olin tainnut juonnitella asiasta usemman kerran, koska minun piti luvata äidille, etten sitä kinuaisi. Lupasin, koska sehän on vain yksi lego-paketti. Oli kesä. Isä ei ollut vielä lomalla, joten olin kotona äidin kanssa kahden. Lähdimme kyläkauppaan ostoksille. Miksi? En tiedä. Matkaa kaupalle on ehkä puoli kilometriä. Matka käsittää pihalta poistuvan tien valtatielle. Valtatietä pitää jatkaa seuraavalle linja-autopysäkille. Siitä kääntyykin "vanha" tie kohti kauppaa. Kauppa on vihreä osuuskunnan rakennus. Kauppaan pitää kiivetä kolme jykevää betoniaskelmaa. Ovesta oikealla on pari penkkiä, jossa kyläkäiset istuvat isojen ikkunoiden edessä "juoruamassa". Oikealla perälllä on tilan kattava tiski. Vasemmalla on parissa rivissä hyllyjä. Yhdellä hyllyä on se maailman para...

Valkoinen kevät,  aurinko paistaa, lämmittää  uuden lumen myötä valkoinen,  neitseellinen hanki kohta se sulaa pois, auringonvalo lämmittää pakkasellakin,  lumi sulaa, luonto herää lumen alta paljastuu hetkeksi,  kaikki se roska ja saasta ihmisen lika ennen kuin luonto peittää peittää sen vihreään syleilyyn osan sade pesee pois minä olen muuttunut

On klassinen suvivirren veisuun aika. Tai olisi, jos semmoinen veisattaisiin. Onneksi peruskoulun päättötodistuksen saa koulun päättäjäisjuhlissa ilmankin. On kuuma alkukesän kesäpäivä. Aurinko paistaa, ruoho alkaa vihertämään, koivuihin alkaa ilmestymään hiirenkorvat odottamaan sadetta ja lämpöä. Tuota hetkeä, jolloin kaikki koivut päättävät yhdellä kertaa päästää kaiken sen tuoreen vihreyden esille kesän merkiksi. Aamulla linja-autoa bussipysäkillä odottaessa ilma oli vielä hieman viileää. Pyhähousuissa ja lyhythihaisessa paidassa sait muutamia vilunväristyksiä. Nyt on jo lämmennyt niin, että istuessa koulun liikuntasalissa oranssisella muovituolilla ahterisi ja kainalosi hikoavat epämiellyttävästi. Salissa on tungosta, kun kaikki koulun lähes 700 oppilasta ahtautuvat nuihin pitkiin riveihin järjestettyihin tuoliriveihin. Mielenkiintoinen keksintö tuokin, laittaa viisi tai kuusi oranssista muovituolia aina yhteen metalliseen kehikkoon kiinni. Keskelle salin pitkittäistä sivua, puku...